Lihasta ja kasviksista

Olen jokseenkin virheellinen maanantaikappale. Ensinnäkin, jostain syystä minulla ei tuotu kunnolla niitä entsyymejä, joiden tehtävä on pilkkoa punaisen lihan proteiinit. Kala-allergiassani huomasin aikuisiällä virheen: voin syödä vaaleaa kalaa, vain punalihaiset (lohet, nieriät yms.) aiheuttavat oireita. Päässänikin on vinksahdus, enkä pysty unohtamaan kuvia ja tarinoita broileritarhoista ja kananmunaloista.

Nämä kaikki yhdessä johti siihen, että vuosia elin täysin kasvisruualla. (Satunnaisia hairahduksia ryynimakkaraan ja maksaan saattoi tapahtua, mutta muuten.) Sitten tulin raskaaksi. Lapsieni terveys kiilasi kanaparkojen edelle ja aloin syödä broileria. Mieluummin sain lisärautaa ruuasta kuin pillereistä.

Vankkana aikomuksena oli siirtyä takaisin kasvisruokaan viimeistään imetyksen päätyttyä. Toisin kävi. Poikien keskosuuden takia oli opeteltava kokkamaan myös punaista lihaa ( siinä on niitä jotain proteiineja, joita ei oo muissa ja jotka keskosille on tosi tärkeitä) Pikkuhiljaa huomasin itsekin syöväni vähän väliä poikien kanssa samaa ruokaa.

Joku tovi sitten tajusin olevani jatkuvasti turvoksissa ja vetämätön. Mietin asiaa, yhdistelin pisteitä. Lihan syöminen oli taas lopetettava. Broileria ja kalaa voisin syödä nyt vielä kun poikien kanssa syön samaa, mutta se punaien liha saa luvan kadota lautaselta.
Otin tiukan alun, viikon verran vain kasvisruokaa. Olo koheni valtavasti. Eikä tämä nyt niin mahdotonta ole, kypsentää vain lihat pojille erikseen ja lisää lautaselle.

Tällä viikolla tein kahta aivan fantastista kasvisruokaa. Palak paneer ja munakoisopata.
Palak paneerin tein netistä löytämäni reseptin pohjalta. Se oli herkullista ja helppoa. Päätyy varmasti vakioreseptien mappiin.

Munakoiso-kikhernepata jukurttikastikkeineen oli Pirkka-resepti. Sen kylkeen tein vielä hummusta ja spelttihelmiä maustettuna tilillä, mintulla ja sitruunalla. Lisukkeet keksin omasta päästä.
Kokonaisuudesta tuli niin hyvää, että santsasin kahdesti. Ei ollut kevyt fiilis syönnin jälkeen vaikka kuinka oli kasvisruokaa.

Näyttävä paluu

Eipä ole paljoa tullut raportoitua keittiön puolelta. Ei silti olla jätetty pannuja pölyä keräämään ja syöty eineksiä. No yksi kaappien tyhjennytviikko pidettiin, äiti-ei-kokkaa-tällä-viikolla-mitään-viikko, jolloin syötiin aika paljon pakkasesta vanhoja pois ja yhtenä päivänä tuorepastatortelliineja. Pääsääntöisesti kuitenkin ei vaan ole ehtinyt koneelle kokkauksista kertomaan. Vaan nyt tuli pyöräytettyä sen verran herkulliset purilaisateriat, että kuva oli otettava!

Lauantaina paistettiin haukimurekepihvejä. Syötiin niitä keitettyjen perunoiden ja pinaattikastikkeen kanssa.
Sunnuntaina mies leipoi sämpylöitä ja tehtiin uuniranskalaisia. Haukipihvit pääsi salaatin, tomaatin ja kastikkeen kanssa sämpylän väliin.

Mietittiin, että moisen ruuan hiilijalanjälki on varmaan melko pieni. Hauki oli lähellä pyydettyä. Pihvien korppujauho oli ylijäämäleipien kuivista käntyistä itse jauhottua. Perunat oli lähellä kasvaneita ja suoraan viljeliältä ostettuja. Niistä käytettiin kuoretkin. Sämpylöissä ainekset oli täysjyvää, luomua ja lähiä.

 

 

Hiivaton vuokaleipä

Oon kaivannut hiivattomia leipäreseptejä. Aivan mahtava resepti löyty speltti-ohjevihkosesta. Taikinaan tuli leseitä, omenaraastetta, hunajaa, siemeniä ja rusinoita. Päälle vielä kosolti siemeniä ja katsokaa kuinka kaunis siitä tuli. Maistui vähintäänkin kauneutensa veroiselta.

Lihapullia, pastaa ja silakkapihvejä

Keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin kokeilla lihapullakastikkeen tekoa. Siis oikein sillälailla italialaisen isoäidin tavoi, ensin paistoin pullille pinnan ja sitten lorautin isot määrät tomaattisoosia päälle. Siellä tomaatiliemessä pullat muhivat kypsiksi.
Vastoin kaikkia odotuksia, pullat pysyivät kasassa ja meillä todella oli tarjolla lihapullakastiketta eikä jauhelihakastiketta.

Kastiketta tarjoiltiin pastan kera. Myllyn luomu täysjyväpasta toimi hienosti. En itse voi sitää makaronia tai pastaa, joka on ylikypsää. Nyt unohdin pastan aivan hetken liian pitkään kiehumaan ja olin jo heittämässä kirveen kaivoon. Onneksi täysjyväpastalla on tapana jäädä aina hieman kovapintaisemmaksi, vaikka sitä miten keittelisi. Ei ällöttänyt, vaan sain syötyä helposti.

Samalla ilmeni, että Bee tykkää pastasta aivan valtavasti. Kastikkeet jäi lautaselle, mutta jokaikinen pastapötkylä katosi pojan suuhun.
Tästä riemastuneena kokeilimme eräänä kiireisempänä päivänä uudeksi pikaruokamahdollisuudeksi kaupan tuorepastahyllyn tortellineja. Toimi. Nopeasti valmiit, kelpaa kaikille ja sotkua ei synny juuri lainkaan. 

*

Kalaruuaksi valikoitui tällä viikolla silakkapihvit. Pihvien väliin laitoin tuorejuustoa ja anjovissiivun, leivitin korppujauhoilla. Kypsensin uunissa, sillä pojilla oli kova äitipula ja paistamiseen ei kertakaikkiaan ollut aikaa. Lisukkeeksi muusia.

Kelvotonta ruokaa ja hyvää hummusta

Pojat syävtä aivan älyttömän huonosti tällä hetkellä. Siihen nähden olen tehnyt kelvottomia päätöksiä ruokien suhteen. Hiukan tulisenpuoleinen linssikeitto tai wokki riisillä ei vaan kuulu varinkaan Been lempiruokiin. Ei syö, ei sitten millään.
Tosin se lopetti nyt jo puuron syömisenkin. Vai onkohan se vaan kyllästynyt? Se on nyt vuoden ajan syönyt joka aamu puuroa mustikoilla, iltaisin puuroa banaanilla. Pitäiskö keksiä jotain variaatioita?

*


Niin, tein wokkia kun edelleen viikonlopun sikajuhlista on jäljelllä possun keitinlientä ja possusiirappia. Paistoin broilerin suikaleita, porkaanaa, kiinankaalia, sipulia, chiliä, valkosipulia ja paprikaa, kaadoin päälle keitinlientä ja siirappia ja lopuksi lorautin päälle puolikkaan sitruunan mehut. Eikö se ole silloin hapanimeläkastike?
Wokista tuli vastoin kaikkia odotuksia hieman mauton. En voinut kuitenkaan enää lisätä keitinlientä sen tulisuuden takia, enkä possusiirappia sen makeuden takia. Suolaakin tuntui olevan jo tarpeeksi. En ymmärrä mitä olisi pitänyt lisätä.

Lisukkeeksi keitin, vastoin tapojani, jasminriisiä. Ajattelin, että kuns e on vähän puuroutuvampaa niin se kelpaisi ehkä Beellekin. Ei kelvannut.

*

Meidän uudessa kodinkoneessa on magic bullet -lisälaite. Pääsin testaamaan laitetta hummuksenteossa. Hienosti toimi, kunhan öljyä oli riittävästi. Selvästikään kovin kuivia aineksia vekotin ei jaksa survaista.

Hummukseen tuli purkillinen kikherneitä, oliiviöljyä, valkosipulin kynsi, pippuria ja hiukan suolaa.
Kyseistä tahnaa kun leivttää leivänpäälle, niin harmittaa hieman vähemmän kurkku/salaatti/tomaattikauden päättyminen.

Kaappiin on varattu jo vihreän ja punaisen peston ainekset, jotta taikakapselilla pääsee leikkimään lisää.

Karkkipossu ja linssikeitto

Viikonloppu vierähti toisessa kaupungissa. Valloitettiin appivanhempien tyhjillään oleva koti ja kutsuttiin sinne ystäviä syömään. Lauantai-illalla herkuteltiin sienikeitolla,uunijuureksilla, karkkipossulla ja porkkanakakulla.

Sunnuntaina käytiin ravintolassa brunssilla setä-miehen kanssa. Ei voine kuin kehua. Omatekoiset leivät olivat ihania!

*

Viikonlopun reissulta mukana kotiin tuliKnewoodin Chef Titanium. Siitä ilosta (ja poikien lihotus mielessä) tulin leiponeeksi kuivakakun. Kakusta tosin ei tullut kovin kuiva vaan ihanan muheva. Tein suklaa version tästä reseptistä.

*

Viime viikon jälkeen ei ole tullut käytyä kaupassa. Pikku hiljaa kaapit alkavat ammottaa tyhjyyttään. Eilisestä asti olen käyttänyt kaikki mahdolliset nokkeluudet syöttääkseni itseni ja perheeni. Tänään saan pojat illaksi hoitoon ja pääsen kaikessa rauhassa isosti kauppaan.

Hätävararuuat:

• pakkasesta tonnikalakiusaus. (Tehty tosin itse kuorituista ja pilkotuista perunoista, sipulista ja porkkanasta)
• leivän päälle kaapista löytyneitä säilöttyjä artisokasydämiä
• leipää pakkasesta
• linssisosekeittoa 

Keiton tein tänään. Kaapista kaivoin loput punaiset linssit, sipulin, valkosipulin kynnen, karkkipossun keitinlientä, pakasteesta aiemmin kuoritut ja pilkotut porkkanat, tomaattipyrettä, chilin ja tahinia. Soseutuksen jälkeen maistettuani totesin tulta olevan hieman liikaa. Koska kookosmaitoa tai maustamatonta ruokakermaa ei löytynyt käytin keittoon aurajuustoruokakerman. Vähintäänkin yllättäen, moinen fuusioruoka maistui erinomaiselta.

Sadonkorjuu

Syksy teki meidän chilille näin.

Onneksi chili teki sitä ennen nämä.