Kelvotonta ruokaa ja hyvää hummusta

Pojat syävtä aivan älyttömän huonosti tällä hetkellä. Siihen nähden olen tehnyt kelvottomia päätöksiä ruokien suhteen. Hiukan tulisenpuoleinen linssikeitto tai wokki riisillä ei vaan kuulu varinkaan Been lempiruokiin. Ei syö, ei sitten millään.
Tosin se lopetti nyt jo puuron syömisenkin. Vai onkohan se vaan kyllästynyt? Se on nyt vuoden ajan syönyt joka aamu puuroa mustikoilla, iltaisin puuroa banaanilla. Pitäiskö keksiä jotain variaatioita?

*


Niin, tein wokkia kun edelleen viikonlopun sikajuhlista on jäljelllä possun keitinlientä ja possusiirappia. Paistoin broilerin suikaleita, porkaanaa, kiinankaalia, sipulia, chiliä, valkosipulia ja paprikaa, kaadoin päälle keitinlientä ja siirappia ja lopuksi lorautin päälle puolikkaan sitruunan mehut. Eikö se ole silloin hapanimeläkastike?
Wokista tuli vastoin kaikkia odotuksia hieman mauton. En voinut kuitenkaan enää lisätä keitinlientä sen tulisuuden takia, enkä possusiirappia sen makeuden takia. Suolaakin tuntui olevan jo tarpeeksi. En ymmärrä mitä olisi pitänyt lisätä.

Lisukkeeksi keitin, vastoin tapojani, jasminriisiä. Ajattelin, että kuns e on vähän puuroutuvampaa niin se kelpaisi ehkä Beellekin. Ei kelvannut.

*

Meidän uudessa kodinkoneessa on magic bullet -lisälaite. Pääsin testaamaan laitetta hummuksenteossa. Hienosti toimi, kunhan öljyä oli riittävästi. Selvästikään kovin kuivia aineksia vekotin ei jaksa survaista.

Hummukseen tuli purkillinen kikherneitä, oliiviöljyä, valkosipulin kynsi, pippuria ja hiukan suolaa.
Kyseistä tahnaa kun leivttää leivänpäälle, niin harmittaa hieman vähemmän kurkku/salaatti/tomaattikauden päättyminen.

Kaappiin on varattu jo vihreän ja punaisen peston ainekset, jotta taikakapselilla pääsee leikkimään lisää.

Karkkipossu ja linssikeitto

Viikonloppu vierähti toisessa kaupungissa. Valloitettiin appivanhempien tyhjillään oleva koti ja kutsuttiin sinne ystäviä syömään. Lauantai-illalla herkuteltiin sienikeitolla,uunijuureksilla, karkkipossulla ja porkkanakakulla.

Sunnuntaina käytiin ravintolassa brunssilla setä-miehen kanssa. Ei voine kuin kehua. Omatekoiset leivät olivat ihania!

*

Viikonlopun reissulta mukana kotiin tuliKnewoodin Chef Titanium. Siitä ilosta (ja poikien lihotus mielessä) tulin leiponeeksi kuivakakun. Kakusta tosin ei tullut kovin kuiva vaan ihanan muheva. Tein suklaa version tästä reseptistä.

*

Viime viikon jälkeen ei ole tullut käytyä kaupassa. Pikku hiljaa kaapit alkavat ammottaa tyhjyyttään. Eilisestä asti olen käyttänyt kaikki mahdolliset nokkeluudet syöttääkseni itseni ja perheeni. Tänään saan pojat illaksi hoitoon ja pääsen kaikessa rauhassa isosti kauppaan.

Hätävararuuat:

• pakkasesta tonnikalakiusaus. (Tehty tosin itse kuorituista ja pilkotuista perunoista, sipulista ja porkkanasta)
• leivän päälle kaapista löytyneitä säilöttyjä artisokasydämiä
• leipää pakkasesta
• linssisosekeittoa 

Keiton tein tänään. Kaapista kaivoin loput punaiset linssit, sipulin, valkosipulin kynnen, karkkipossun keitinlientä, pakasteesta aiemmin kuoritut ja pilkotut porkkanat, tomaattipyrettä, chilin ja tahinia. Soseutuksen jälkeen maistettuani totesin tulta olevan hieman liikaa. Koska kookosmaitoa tai maustamatonta ruokakermaa ei löytynyt käytin keittoon aurajuustoruokakerman. Vähintäänkin yllättäen, moinen fuusioruoka maistui erinomaiselta.

Sadonkorjuu

Syksy teki meidän chilille näin.

Onneksi chili teki sitä ennen nämä.

Chili con pollo

Eilen tein viikon ensimmäisen ei jämä ruuan. Meidän keittiön ikkunalla on chilipuska amppelissa ja sitä tuijotellessa on alkanut tehdä mieli chili con carnea. Tai eiku ei carnea. Polloa, chili con polloa. En nimittäin itse syö juurikaan punaista lihaa.
Edellispäivän maidonhakureissulla löytyi broilerinjahelihaa alennuksessa. Otin ne ja purkillisen ruskeitapapuja matiojen mukaan koriin ja päätin, että nyt jos koskaan.

En ole aiemmin tehnyt itse chili con mitään. Niinpä googlettelin muutaman reseptin ja jonkun selityksen mikä on chili con carne ja mitkä on sen olennaiset piirteet.

Miehelle rakkauslahjaksi antamani chilipuska.

Olin ajatellut tekeväni ruuan vasta myöhemmin ja syöttäväni pojille ruuaksi jotain kaapista löytyviä jämiä. Löysin poropastan ylijäämä pastan. Sen kyytipojatksi ei löytynyt oikein mitään sopivaa. Aloitin siis chilin tekemisen viisi minuuttia ennen poikien ruoka-aikaa...

Paistoin ensin jauhelihan. Sen päälle olisi pitänyt laittaa valkosipulia ja sipulia, mutta alkuviikon sipulinkäyttö olikin karannut sen verran käsistä, että sipulipussista löytyi vain kuoria.
Kun olin juuri saanut kanan kypsäksi, pojat ilmestyivät keittiön ovelle norkoamaan. Lämmitin pastan mikrossa, päälle jauhelihaa padasta ja vielä aimo loraus tomaattipyrettä. Poikien ruoka oli valmis.
Pilkoin 5 chiliä ja heitin ne pataan siemenineen. Pataan vielä tomaattisose, tomaattipyre ja loraus tomaattimehua (jonka mies hannki kaappiin kuukausia sitten, kun teki mieli tomaattimehua. Eilen purkki oli edelleen avaamaton). Chilit saivat jäädä rauhassa pataan porisemaan ja keittymään kasaan sillä välin kun syötin pikku-ukot.

Chili oli hellalla lopulta tunnin verran ennen kuin pääsin lisäämään joukkoon pavut. Toiseen kattilaan laitoin täysjyväriisin. Ajoituksen mestarina, mies saapui kotiin juuri silloin kun riisi oli kypsä ja chili sopivaa.

Kokeellinen chili con polloni sisälsi lopulta:

2pkt broilerin jauhelihaa
4 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattisosetta
loput mitä tomaattipyretuubista oli jäljellä
3-4dl tomaattimehua
loraus kanafongueta 
1prk rukeita papuja

Hyvää tuli ja sopivasti chilistä. Sipuli olisi varmasti ollut paikallaan. Jälkikäteen tajusin, että kaapissa olisi ollut paprika, joka olisi varmasti sopinut ruokaan myös hyvin.
Riisin keitin ilman suolaa, ajattelin että näin se paremmin vaimentaa chilin potkuja. Mies lisäsi suolaa omaan annokseensa, minä en. Pojat eivät vielä ole päässeet muuta kuin hieman äidin lautaselta maistamaan, mutta hyvin näytti uppoavan eikä ilmekään värähtänyt.