Kelvotonta ruokaa ja hyvää hummusta

Pojat syävtä aivan älyttömän huonosti tällä hetkellä. Siihen nähden olen tehnyt kelvottomia päätöksiä ruokien suhteen. Hiukan tulisenpuoleinen linssikeitto tai wokki riisillä ei vaan kuulu varinkaan Been lempiruokiin. Ei syö, ei sitten millään.
Tosin se lopetti nyt jo puuron syömisenkin. Vai onkohan se vaan kyllästynyt? Se on nyt vuoden ajan syönyt joka aamu puuroa mustikoilla, iltaisin puuroa banaanilla. Pitäiskö keksiä jotain variaatioita?

*


Niin, tein wokkia kun edelleen viikonlopun sikajuhlista on jäljelllä possun keitinlientä ja possusiirappia. Paistoin broilerin suikaleita, porkaanaa, kiinankaalia, sipulia, chiliä, valkosipulia ja paprikaa, kaadoin päälle keitinlientä ja siirappia ja lopuksi lorautin päälle puolikkaan sitruunan mehut. Eikö se ole silloin hapanimeläkastike?
Wokista tuli vastoin kaikkia odotuksia hieman mauton. En voinut kuitenkaan enää lisätä keitinlientä sen tulisuuden takia, enkä possusiirappia sen makeuden takia. Suolaakin tuntui olevan jo tarpeeksi. En ymmärrä mitä olisi pitänyt lisätä.

Lisukkeeksi keitin, vastoin tapojani, jasminriisiä. Ajattelin, että kuns e on vähän puuroutuvampaa niin se kelpaisi ehkä Beellekin. Ei kelvannut.

*

Meidän uudessa kodinkoneessa on magic bullet -lisälaite. Pääsin testaamaan laitetta hummuksenteossa. Hienosti toimi, kunhan öljyä oli riittävästi. Selvästikään kovin kuivia aineksia vekotin ei jaksa survaista.

Hummukseen tuli purkillinen kikherneitä, oliiviöljyä, valkosipulin kynsi, pippuria ja hiukan suolaa.
Kyseistä tahnaa kun leivttää leivänpäälle, niin harmittaa hieman vähemmän kurkku/salaatti/tomaattikauden päättyminen.

Kaappiin on varattu jo vihreän ja punaisen peston ainekset, jotta taikakapselilla pääsee leikkimään lisää.

Ruokalähetyksiä ja painoahdistusta

Loppu- ja alkuviikon ruuasta huolehti mies ja sisko. Mies teki paistettuja muikkuja pottumuusinseuraksi, siskon luota saatiin kanarisottoa. On se vaan iso ilo ja apu kun joku muu tekee ruuat. Vaikka nautin ruuanlaitosta, niin silti.

*

Tiistaina iski ahdistus. Kummankaan pojan paino ei ole noussut puoleentoista kuukauteen. Se on pitkä aika vuoden ikäiselle. Pakko yrittää miettiä vielä tuhdimpia välipaloja ja ruokia. Toinen puoli asiaa on se, että sekä miehen että minun olisi syytä ja tarve saada paino tippumaan. Ja se kolikon reunapuoli on sitten se, että poikien kehitys on siinä vaiheessa, että pitäisi jo syödä koko perhe yhdessä ja samaa ruokaa.

Tee tässä nyt sitten järkeviä päätöksiä.

*

Tiistaina ovesta saapui taas lähetys. Tällä kertaa 10 litraa puolukkaa. Pakastin 9,5 litraa ja lopusta tein puolukkavispipuuroa.

Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro maidolla?
Puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella.
Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella?
Puolukkavispipuuro, joka on sekoitettu yhteen valniljavaahdon kanssa.
Siskoni joskus nerouksissaan moisen havainnon teki. Niin ihanan pehmeää ja kuohkeaa, että oih.

Tällä kertaa jääkaapista ei vaniljakastiketta löytynyt, vaan löytyipä vispikerma. Poikien lihotus mielessäni vatkasin kerman ja nostelin puuron joukkoon. Hyvin tippui välipalaksi.

*

Ahdistuspäissäni päätin tehdä ruuaksi jotain mikä melko takuuvarmasti pojille uppoaa: mangobroileria. Taatakseni mahdiollisimman hyvän lihansyöntiprosentin valitsin lihaksi broilerin jauhelihan. Paistoin sen, sipulia ja runsaasti raastettua porkkanaa. Päälle ruokakermaa ja mangososetta. Kyytipojaksi perunoita, sillä riisin kelpaamisesta pojille ei koskaan voi olla varma.

Kelpasi.

*

Tein uudestaan leipää. Sama resepti, mutta nyt muistin maustaa.