Viikon menu

Tällä viikolla syötii:

Perunamuusia ja pakasteesta löytynyttä lihamureketta (ma-ti)

Sienikeitto (ma-ti)

• mustatorvisieniä (mökkireissulla kerättyjä)
• 2 sipulia
• valkosipulinkynsi
• 1,5rkl vehnäjauho
• valkoviiniä (rapujuhlien jämät)
• ruokakermaa
• suola
• mustapippuri
• kanaliemi (se kanaluista itse keitetty)

Ensin sienet pannulle ilman rasvaa, niin että isoimmat nesteet haihtuu pois. Joukkoon oliiviöljyä, sipulit ja valkosipuli. Kun sipulit ovat kuullottuneet, päälle vehnäjauhot. Anna jauhojen paistua hetki ja lorauta päälle valkoviiniä. Sekoita ja lisää kanaliemi. Sekoita ja lisää ruokakerma. Mausta.


Kaalipata (ke-to)

• 1kg kaalia
• 450g broilerinjauheliha
• 2dl riisiä
• kanalientä (sitä itsetehtyä)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• meiramia
• ruokakermaa
• suolaa 
• pippuria
• 2 rkl siirappia

Keitä riisi. Ruskista jauheliha. Kuullota kaali ja sipulit. Laita kaikki ainekset uunivuokaan, mielellään kannelliseen. Hauduta uunissa 175 asteessa n.1h. 


Tomaattikeitto (pe-la)

• iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 4 pientä paprikaa
• 1 chili (omasta puskasta)
• 1kg tomaattia
• valkoviiniä (rapujuhlien jämät)
• kanalientä (itse tehtyä)
• ruokakermaa
• pippuri

Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää pilkotut chili ja paprikat. Anna hautua kattilassa (muista välillä vähän sekoittaa) sillä aikaa kun pilkot tomaatit. Laita tomaatit kattilaan ja anna hautua kunnes tomaateista irtoaa nestettä ja ne pehmenevät muhjuksi. Lisää joukkoon valkoviiniä ja kanalientä. Anna hautua hetki ja soseuta. Lisää ruokakerma ja mausteita. 

Teen tomaattikeiton yleensä arkena näin. Koska jätän tomaatteihin kuoret, ei sopasta saa täysin sileää. Jos keitosta haluaa sileämpää on vaihtoehtoja kolme. 1) Kalttaa tomaatit. Kalttaaminen tarkoittaa sitä, että tomaatit laitetaan hetkeksi keihuvaan veteen, jonka jälkeen niiden kuori itoaa helposti. Ennne veteen laittamista tomaatteihin täytyy tehdä veitsellä kuoreen pieni viilto. 2) Ongi kuoret pois keitosta ennen soseuttamista. Kuoret irtoavat yleensä joka tapauksessa tomaattien pehmetessä. 3) Tee keitto tomaattimurskasta.

Pyhänä tomaattien kalttaamisen lisäksi paahtaisin paprikat uunissa. Makua irtoaa parikoista silloin eritavalla ja myös niiden kuoret saa irrotettua ennen keittoon laittamista.  


Kalkkunapitsa (pe-la)

• 3dl vettä
• 1tl suolaa
• 1-2rkl öljyä
• 1pss kuivahiivaa
• 6-7dl jauhoja

• tomaattikastiketta
• juustoraastetta
• savustettua kalkkunaa
• maissia
• ananasta

Ota hanasta lämmintä vettä ja sekoita siihen suola ja öljy. Sekoita keskenään 5dl vehnäjauhoja ja kuivahiiva. Sekoita vesi ja jauhot. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon seinämistä palloksi. Laita lavuaarin pohjalle niin kuumaa vettä kuin saat hanasta tulemaan ja aseta taikinakulho veteen. Peitä kulho ja jätä taikina kohoamaan ainakin 30min. (Vesihaude takaa, että hiiva aktivoituu.)

Kauli taikina uunipellille. (Tästä taikinasta tulee 2 pellillistä.) Kaada päälle tomaattikastike. Lado päälle juusto, kalkkuna, maissi ja ananakset. Laita uuniin 225 asteeseen n.20min.

Kokonainen kana ja mysli omanmielen mukaan

Sunnuntaina tein kanapataa. Tyrkkäsin kokonaisen luomukanan pataan, pilkoin mukaan lanttua, sipuli, porkkanaa ja valkosipulia, lorautin päälle punaviiniä, kanafondueta ja vettä. Pari pippuria perään, laakerinlehden unohdin. Pata uuniin 200 asteeseen tunniksi. Puolen tunnin kohdalla laitoin uuniin vielä perunat, kokonaisina, kuorineen ja vain hiukan öljyttyinä.
Oli hyvää. Liemi oli fantastista.

Kun kana oli perattu niin paljon lihoista kuin vaan kykenimme, mies heitti vielä roippeet veteen kiehumaan. Nyt kaapissa odottaa lopusta liemestä ja tuosta ropiekanaliemestä tehty sekoitus, odottamassa että saisin tehtyä vaikka keittoa tai risottoa.

*

Appivanhemmat pompsahtivat maanantaina kylään. Appiukko toi mukanaan katkarapuuukun, joka oli niin hyvää että sen loputtua pyyhin padan pohjalta loput liemet leivällä. Pitää muistaa tivata resepti.

*

Mies teki eilen tomaattivuohenjuustolasagnen. Sekin oli herkullista. Pojatkin tykkäsivät, söivät paremmin kuin pitkään aikaan. Pitää istuttaa mies alas, kirjoittamaan repesti ylös. Taisi nimittäin olla peräisin ukon päästä ja se unohtaa sen nopeammin kuin tuo vuoka on syöty tyhjäksi. Jollein sitten ole jo unohtanut.

*

Sain tehtyä vihdoin itse mysliä. Tykkään myslistä kovasti, mutta en koskaan onnistu löytämään kaupasta sellaista mysliä mitä toivoisin. En ymmärrä miksi mysliin pitää aina tunkea rusinoita. Tai aivan älyttömästi sokeria. Silloin tällöin tulee vastaan joku kiva pähkinäinenmysli, mutta niissä yleensä pähkinät on paahtamatta. En voi syödä paahtamattomia pähkinöitä.

Omanmielenmukaiseen mysliini tuli:

• 4-viljan hiutaleita
• 3-viljan leseitä
• manteleita
• hasselpähkinöitä
• auringonkukansiemeniä

Paahdoin kaikki yhtäaikaa uunissa 200 asteessa välillä sekoitellen. Paahdoin mysliä hetken liian pitkään. Päälimmäiset tummuivat vähän liikaa, mutta syömäkelpoista on kuitenkin.

En laittanut myslin joukkoon mitään marjoja tai hedelmiä. Haluan voida vaihdella myslin makua. Nyt kaapissa on vaihtoehtoina kuivattuja karpaloita, kookospaloja ja rusinoita, pakasteessa mustikoita, viinimarjoja, mansikoita ja vadelmia.

 

Chili con pollo

Eilen tein viikon ensimmäisen ei jämä ruuan. Meidän keittiön ikkunalla on chilipuska amppelissa ja sitä tuijotellessa on alkanut tehdä mieli chili con carnea. Tai eiku ei carnea. Polloa, chili con polloa. En nimittäin itse syö juurikaan punaista lihaa.
Edellispäivän maidonhakureissulla löytyi broilerinjahelihaa alennuksessa. Otin ne ja purkillisen ruskeitapapuja matiojen mukaan koriin ja päätin, että nyt jos koskaan.

En ole aiemmin tehnyt itse chili con mitään. Niinpä googlettelin muutaman reseptin ja jonkun selityksen mikä on chili con carne ja mitkä on sen olennaiset piirteet.

Miehelle rakkauslahjaksi antamani chilipuska.

Olin ajatellut tekeväni ruuan vasta myöhemmin ja syöttäväni pojille ruuaksi jotain kaapista löytyviä jämiä. Löysin poropastan ylijäämä pastan. Sen kyytipojatksi ei löytynyt oikein mitään sopivaa. Aloitin siis chilin tekemisen viisi minuuttia ennen poikien ruoka-aikaa...

Paistoin ensin jauhelihan. Sen päälle olisi pitänyt laittaa valkosipulia ja sipulia, mutta alkuviikon sipulinkäyttö olikin karannut sen verran käsistä, että sipulipussista löytyi vain kuoria.
Kun olin juuri saanut kanan kypsäksi, pojat ilmestyivät keittiön ovelle norkoamaan. Lämmitin pastan mikrossa, päälle jauhelihaa padasta ja vielä aimo loraus tomaattipyrettä. Poikien ruoka oli valmis.
Pilkoin 5 chiliä ja heitin ne pataan siemenineen. Pataan vielä tomaattisose, tomaattipyre ja loraus tomaattimehua (jonka mies hannki kaappiin kuukausia sitten, kun teki mieli tomaattimehua. Eilen purkki oli edelleen avaamaton). Chilit saivat jäädä rauhassa pataan porisemaan ja keittymään kasaan sillä välin kun syötin pikku-ukot.

Chili oli hellalla lopulta tunnin verran ennen kuin pääsin lisäämään joukkoon pavut. Toiseen kattilaan laitoin täysjyväriisin. Ajoituksen mestarina, mies saapui kotiin juuri silloin kun riisi oli kypsä ja chili sopivaa.

Kokeellinen chili con polloni sisälsi lopulta:

2pkt broilerin jauhelihaa
4 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattisosetta
loput mitä tomaattipyretuubista oli jäljellä
3-4dl tomaattimehua
loraus kanafongueta 
1prk rukeita papuja

Hyvää tuli ja sopivasti chilistä. Sipuli olisi varmasti ollut paikallaan. Jälkikäteen tajusin, että kaapissa olisi ollut paprika, joka olisi varmasti sopinut ruokaan myös hyvin.
Riisin keitin ilman suolaa, ajattelin että näin se paremmin vaimentaa chilin potkuja. Mies lisäsi suolaa omaan annokseensa, minä en. Pojat eivät vielä ole päässeet muuta kuin hieman äidin lautaselta maistamaan, mutta hyvin näytti uppoavan eikä ilmekään värähtänyt.