Edellispäivän maidonhakureissulla löytyi broilerinjahelihaa alennuksessa. Otin ne ja purkillisen ruskeitapapuja matiojen mukaan koriin ja päätin, että nyt jos koskaan.
En ole aiemmin tehnyt itse chili con mitään. Niinpä googlettelin muutaman reseptin ja jonkun selityksen mikä on chili con carne ja mitkä on sen olennaiset piirteet.
Miehelle rakkauslahjaksi antamani chilipuska. |
Olin ajatellut tekeväni ruuan vasta myöhemmin ja syöttäväni pojille ruuaksi jotain kaapista löytyviä jämiä. Löysin poropastan ylijäämä pastan. Sen kyytipojatksi ei löytynyt oikein mitään sopivaa. Aloitin siis chilin tekemisen viisi minuuttia ennen poikien ruoka-aikaa...
Paistoin ensin jauhelihan. Sen päälle olisi pitänyt laittaa valkosipulia ja sipulia, mutta alkuviikon sipulinkäyttö olikin karannut sen verran käsistä, että sipulipussista löytyi vain kuoria.
Kun olin juuri saanut kanan kypsäksi, pojat ilmestyivät keittiön ovelle norkoamaan. Lämmitin pastan mikrossa, päälle jauhelihaa padasta ja vielä aimo loraus tomaattipyrettä. Poikien ruoka oli valmis.
Pilkoin 5 chiliä ja heitin ne pataan siemenineen. Pataan vielä tomaattisose, tomaattipyre ja loraus tomaattimehua (jonka mies hannki kaappiin kuukausia sitten, kun teki mieli tomaattimehua. Eilen purkki oli edelleen avaamaton). Chilit saivat jäädä rauhassa pataan porisemaan ja keittymään kasaan sillä välin kun syötin pikku-ukot.
Chili oli hellalla lopulta tunnin verran ennen kuin pääsin lisäämään joukkoon pavut. Toiseen kattilaan laitoin täysjyväriisin. Ajoituksen mestarina, mies saapui kotiin juuri silloin kun riisi oli kypsä ja chili sopivaa.
Kokeellinen chili con polloni sisälsi lopulta:
2pkt broilerin jauhelihaa
4 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattisosetta
loput mitä tomaattipyretuubista oli jäljellä
3-4dl tomaattimehua
loraus kanafongueta
1prk rukeita papuja
Hyvää tuli ja sopivasti chilistä. Sipuli olisi varmasti ollut paikallaan. Jälkikäteen tajusin, että kaapissa olisi ollut paprika, joka olisi varmasti sopinut ruokaan myös hyvin.
Riisin keitin ilman suolaa, ajattelin että näin se paremmin vaimentaa chilin potkuja. Mies lisäsi suolaa omaan annokseensa, minä en. Pojat eivät vielä ole päässeet muuta kuin hieman äidin lautaselta maistamaan, mutta hyvin näytti uppoavan eikä ilmekään värähtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti