Lihasta ja kasviksista

Olen jokseenkin virheellinen maanantaikappale. Ensinnäkin, jostain syystä minulla ei tuotu kunnolla niitä entsyymejä, joiden tehtävä on pilkkoa punaisen lihan proteiinit. Kala-allergiassani huomasin aikuisiällä virheen: voin syödä vaaleaa kalaa, vain punalihaiset (lohet, nieriät yms.) aiheuttavat oireita. Päässänikin on vinksahdus, enkä pysty unohtamaan kuvia ja tarinoita broileritarhoista ja kananmunaloista.

Nämä kaikki yhdessä johti siihen, että vuosia elin täysin kasvisruualla. (Satunnaisia hairahduksia ryynimakkaraan ja maksaan saattoi tapahtua, mutta muuten.) Sitten tulin raskaaksi. Lapsieni terveys kiilasi kanaparkojen edelle ja aloin syödä broileria. Mieluummin sain lisärautaa ruuasta kuin pillereistä.

Vankkana aikomuksena oli siirtyä takaisin kasvisruokaan viimeistään imetyksen päätyttyä. Toisin kävi. Poikien keskosuuden takia oli opeteltava kokkamaan myös punaista lihaa ( siinä on niitä jotain proteiineja, joita ei oo muissa ja jotka keskosille on tosi tärkeitä) Pikkuhiljaa huomasin itsekin syöväni vähän väliä poikien kanssa samaa ruokaa.

Joku tovi sitten tajusin olevani jatkuvasti turvoksissa ja vetämätön. Mietin asiaa, yhdistelin pisteitä. Lihan syöminen oli taas lopetettava. Broileria ja kalaa voisin syödä nyt vielä kun poikien kanssa syön samaa, mutta se punaien liha saa luvan kadota lautaselta.
Otin tiukan alun, viikon verran vain kasvisruokaa. Olo koheni valtavasti. Eikä tämä nyt niin mahdotonta ole, kypsentää vain lihat pojille erikseen ja lisää lautaselle.

Tällä viikolla tein kahta aivan fantastista kasvisruokaa. Palak paneer ja munakoisopata.
Palak paneerin tein netistä löytämäni reseptin pohjalta. Se oli herkullista ja helppoa. Päätyy varmasti vakioreseptien mappiin.

Munakoiso-kikhernepata jukurttikastikkeineen oli Pirkka-resepti. Sen kylkeen tein vielä hummusta ja spelttihelmiä maustettuna tilillä, mintulla ja sitruunalla. Lisukkeet keksin omasta päästä.
Kokonaisuudesta tuli niin hyvää, että santsasin kahdesti. Ei ollut kevyt fiilis syönnin jälkeen vaikka kuinka oli kasvisruokaa.

Näyttävä paluu

Eipä ole paljoa tullut raportoitua keittiön puolelta. Ei silti olla jätetty pannuja pölyä keräämään ja syöty eineksiä. No yksi kaappien tyhjennytviikko pidettiin, äiti-ei-kokkaa-tällä-viikolla-mitään-viikko, jolloin syötiin aika paljon pakkasesta vanhoja pois ja yhtenä päivänä tuorepastatortelliineja. Pääsääntöisesti kuitenkin ei vaan ole ehtinyt koneelle kokkauksista kertomaan. Vaan nyt tuli pyöräytettyä sen verran herkulliset purilaisateriat, että kuva oli otettava!

Lauantaina paistettiin haukimurekepihvejä. Syötiin niitä keitettyjen perunoiden ja pinaattikastikkeen kanssa.
Sunnuntaina mies leipoi sämpylöitä ja tehtiin uuniranskalaisia. Haukipihvit pääsi salaatin, tomaatin ja kastikkeen kanssa sämpylän väliin.

Mietittiin, että moisen ruuan hiilijalanjälki on varmaan melko pieni. Hauki oli lähellä pyydettyä. Pihvien korppujauho oli ylijäämäleipien kuivista käntyistä itse jauhottua. Perunat oli lähellä kasvaneita ja suoraan viljeliältä ostettuja. Niistä käytettiin kuoretkin. Sämpylöissä ainekset oli täysjyvää, luomua ja lähiä.

 

 

Hiivaton vuokaleipä

Oon kaivannut hiivattomia leipäreseptejä. Aivan mahtava resepti löyty speltti-ohjevihkosesta. Taikinaan tuli leseitä, omenaraastetta, hunajaa, siemeniä ja rusinoita. Päälle vielä kosolti siemeniä ja katsokaa kuinka kaunis siitä tuli. Maistui vähintäänkin kauneutensa veroiselta.

Lihapullia, pastaa ja silakkapihvejä

Keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin kokeilla lihapullakastikkeen tekoa. Siis oikein sillälailla italialaisen isoäidin tavoi, ensin paistoin pullille pinnan ja sitten lorautin isot määrät tomaattisoosia päälle. Siellä tomaatiliemessä pullat muhivat kypsiksi.
Vastoin kaikkia odotuksia, pullat pysyivät kasassa ja meillä todella oli tarjolla lihapullakastiketta eikä jauhelihakastiketta.

Kastiketta tarjoiltiin pastan kera. Myllyn luomu täysjyväpasta toimi hienosti. En itse voi sitää makaronia tai pastaa, joka on ylikypsää. Nyt unohdin pastan aivan hetken liian pitkään kiehumaan ja olin jo heittämässä kirveen kaivoon. Onneksi täysjyväpastalla on tapana jäädä aina hieman kovapintaisemmaksi, vaikka sitä miten keittelisi. Ei ällöttänyt, vaan sain syötyä helposti.

Samalla ilmeni, että Bee tykkää pastasta aivan valtavasti. Kastikkeet jäi lautaselle, mutta jokaikinen pastapötkylä katosi pojan suuhun.
Tästä riemastuneena kokeilimme eräänä kiireisempänä päivänä uudeksi pikaruokamahdollisuudeksi kaupan tuorepastahyllyn tortellineja. Toimi. Nopeasti valmiit, kelpaa kaikille ja sotkua ei synny juuri lainkaan. 

*

Kalaruuaksi valikoitui tällä viikolla silakkapihvit. Pihvien väliin laitoin tuorejuustoa ja anjovissiivun, leivitin korppujauhoilla. Kypsensin uunissa, sillä pojilla oli kova äitipula ja paistamiseen ei kertakaikkiaan ollut aikaa. Lisukkeeksi muusia.

Kelvotonta ruokaa ja hyvää hummusta

Pojat syävtä aivan älyttömän huonosti tällä hetkellä. Siihen nähden olen tehnyt kelvottomia päätöksiä ruokien suhteen. Hiukan tulisenpuoleinen linssikeitto tai wokki riisillä ei vaan kuulu varinkaan Been lempiruokiin. Ei syö, ei sitten millään.
Tosin se lopetti nyt jo puuron syömisenkin. Vai onkohan se vaan kyllästynyt? Se on nyt vuoden ajan syönyt joka aamu puuroa mustikoilla, iltaisin puuroa banaanilla. Pitäiskö keksiä jotain variaatioita?

*


Niin, tein wokkia kun edelleen viikonlopun sikajuhlista on jäljelllä possun keitinlientä ja possusiirappia. Paistoin broilerin suikaleita, porkaanaa, kiinankaalia, sipulia, chiliä, valkosipulia ja paprikaa, kaadoin päälle keitinlientä ja siirappia ja lopuksi lorautin päälle puolikkaan sitruunan mehut. Eikö se ole silloin hapanimeläkastike?
Wokista tuli vastoin kaikkia odotuksia hieman mauton. En voinut kuitenkaan enää lisätä keitinlientä sen tulisuuden takia, enkä possusiirappia sen makeuden takia. Suolaakin tuntui olevan jo tarpeeksi. En ymmärrä mitä olisi pitänyt lisätä.

Lisukkeeksi keitin, vastoin tapojani, jasminriisiä. Ajattelin, että kuns e on vähän puuroutuvampaa niin se kelpaisi ehkä Beellekin. Ei kelvannut.

*

Meidän uudessa kodinkoneessa on magic bullet -lisälaite. Pääsin testaamaan laitetta hummuksenteossa. Hienosti toimi, kunhan öljyä oli riittävästi. Selvästikään kovin kuivia aineksia vekotin ei jaksa survaista.

Hummukseen tuli purkillinen kikherneitä, oliiviöljyä, valkosipulin kynsi, pippuria ja hiukan suolaa.
Kyseistä tahnaa kun leivttää leivänpäälle, niin harmittaa hieman vähemmän kurkku/salaatti/tomaattikauden päättyminen.

Kaappiin on varattu jo vihreän ja punaisen peston ainekset, jotta taikakapselilla pääsee leikkimään lisää.

Karkkipossu ja linssikeitto

Viikonloppu vierähti toisessa kaupungissa. Valloitettiin appivanhempien tyhjillään oleva koti ja kutsuttiin sinne ystäviä syömään. Lauantai-illalla herkuteltiin sienikeitolla,uunijuureksilla, karkkipossulla ja porkkanakakulla.

Sunnuntaina käytiin ravintolassa brunssilla setä-miehen kanssa. Ei voine kuin kehua. Omatekoiset leivät olivat ihania!

*

Viikonlopun reissulta mukana kotiin tuliKnewoodin Chef Titanium. Siitä ilosta (ja poikien lihotus mielessä) tulin leiponeeksi kuivakakun. Kakusta tosin ei tullut kovin kuiva vaan ihanan muheva. Tein suklaa version tästä reseptistä.

*

Viime viikon jälkeen ei ole tullut käytyä kaupassa. Pikku hiljaa kaapit alkavat ammottaa tyhjyyttään. Eilisestä asti olen käyttänyt kaikki mahdolliset nokkeluudet syöttääkseni itseni ja perheeni. Tänään saan pojat illaksi hoitoon ja pääsen kaikessa rauhassa isosti kauppaan.

Hätävararuuat:

• pakkasesta tonnikalakiusaus. (Tehty tosin itse kuorituista ja pilkotuista perunoista, sipulista ja porkkanasta)
• leivän päälle kaapista löytyneitä säilöttyjä artisokasydämiä
• leipää pakkasesta
• linssisosekeittoa 

Keiton tein tänään. Kaapista kaivoin loput punaiset linssit, sipulin, valkosipulin kynnen, karkkipossun keitinlientä, pakasteesta aiemmin kuoritut ja pilkotut porkkanat, tomaattipyrettä, chilin ja tahinia. Soseutuksen jälkeen maistettuani totesin tulta olevan hieman liikaa. Koska kookosmaitoa tai maustamatonta ruokakermaa ei löytynyt käytin keittoon aurajuustoruokakerman. Vähintäänkin yllättäen, moinen fuusioruoka maistui erinomaiselta.

Sadonkorjuu

Syksy teki meidän chilille näin.

Onneksi chili teki sitä ennen nämä.

Ruokalähetyksiä ja painoahdistusta

Loppu- ja alkuviikon ruuasta huolehti mies ja sisko. Mies teki paistettuja muikkuja pottumuusinseuraksi, siskon luota saatiin kanarisottoa. On se vaan iso ilo ja apu kun joku muu tekee ruuat. Vaikka nautin ruuanlaitosta, niin silti.

*

Tiistaina iski ahdistus. Kummankaan pojan paino ei ole noussut puoleentoista kuukauteen. Se on pitkä aika vuoden ikäiselle. Pakko yrittää miettiä vielä tuhdimpia välipaloja ja ruokia. Toinen puoli asiaa on se, että sekä miehen että minun olisi syytä ja tarve saada paino tippumaan. Ja se kolikon reunapuoli on sitten se, että poikien kehitys on siinä vaiheessa, että pitäisi jo syödä koko perhe yhdessä ja samaa ruokaa.

Tee tässä nyt sitten järkeviä päätöksiä.

*

Tiistaina ovesta saapui taas lähetys. Tällä kertaa 10 litraa puolukkaa. Pakastin 9,5 litraa ja lopusta tein puolukkavispipuuroa.

Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro maidolla?
Puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella.
Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella?
Puolukkavispipuuro, joka on sekoitettu yhteen valniljavaahdon kanssa.
Siskoni joskus nerouksissaan moisen havainnon teki. Niin ihanan pehmeää ja kuohkeaa, että oih.

Tällä kertaa jääkaapista ei vaniljakastiketta löytynyt, vaan löytyipä vispikerma. Poikien lihotus mielessäni vatkasin kerman ja nostelin puuron joukkoon. Hyvin tippui välipalaksi.

*

Ahdistuspäissäni päätin tehdä ruuaksi jotain mikä melko takuuvarmasti pojille uppoaa: mangobroileria. Taatakseni mahdiollisimman hyvän lihansyöntiprosentin valitsin lihaksi broilerin jauhelihan. Paistoin sen, sipulia ja runsaasti raastettua porkkanaa. Päälle ruokakermaa ja mangososetta. Kyytipojaksi perunoita, sillä riisin kelpaamisesta pojille ei koskaan voi olla varma.

Kelpasi.

*

Tein uudestaan leipää. Sama resepti, mutta nyt muistin maustaa.

Lasagnerullat ja leipomisia

Sain tehtyä ne lasagnerullat. Taaskaan ei mennyt ihan ohjeen mukaan, mutta hyviä olivat ja varmasti teen toistekin. Munia ei ollutkaan, joten jätin ne pois. Pinaattia laitoin summanmutikassa. Samoin tomaattikastiketta. Annoin olla uunissa hieman pidempään kuin ohje neuvoi.

*

Innostuin viime viikolla myös leipomaan. Tein kookosomenapiirakan ja porkkanasämpylöitä.

Omenapiirakan reseptin Maan mainiot maut kirjasta, joka kuuluu yhtenä mun luotto keittokirjoihin. Resepti oli varmasti parhaita omppupiiraita joita oon tehnyt.

Sämpylöiden resepti löytyi taas kirjasta Rohkeasti keittiöön! -suomalainen keittiö tänään. Jälleen resepti oli toimiva, vaan leipuri ei. Unohdin niin suolan kuin siirapinkin, tuloksena mauttomia sämpylöitä hienoisella hiivan vivahteella.

Noh. Jos ei sämpylöistä tullutkaan syötäviä, niin ainakin ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Ja innostuin taas ajatuksesta tehdä enemmän leipää itse. Pitänee laittaa uuteen harkintaan se Kenwoodin cheffi. 

*

Olen viime ajat käyttänyt leivontaan vain ja ainoastaan täysjyvävehnäjauhoja tai spelttijuahoja. Pannukakku oli ehkä hieman tuhan tuhtia, mutta muuten ovat käyneet aivan kelvosti kaikkeen. Eikä se pannukakkukaan pahaa ollut, mutta jos juhliin tekisin, niin ehkä sitten kuitenkin niillä vähän hienommilla jauhoilla.

Juuressalaatti

Kalakeitto oli hyvää. Se on bonuksena poikien tämän hetkinen lempiruoka. Upposi kun lämmin veitsi voihin.

Tänään sain taas apuvoimia kotiin ja ehdin keittiöön oikein ajalla. Tein juuressalaatin. Aivan mahtava resepti! Jouduin tosin tuunailemaan ainesluetteloa, koska kaupassa ei ollut nauriita eikä Kappeli-juustoa ja lanttukin oli kotimatkalla muuttunut selleriksi. Laitoin perunoita korvaamaan puuttuvia. Toimi hyvin. Kappelin korvasin Rainbown Vuoristojuustolla, joka ilmeni aivan huikean maukkaaksi. Se sopi hunajapaahdettujen selleripalojen kanssa ku mummo lumeen.

Salaatin kanssa syötiin sienihöystöä, eli sipulin kanssa paistettuja sieniä. Meille oli ilmeisesti kalakeittolähetyksen kylkiäisinä ilmestynyt pussillinen kanttarelleja jääkaappiin.
Niin ja oli pöydässä myös se kalkkunapaisti, jonka lisukkeeksi olin salaatin suunnitellutkin.

Huomenna toivon tekeväni ne lasagnerullat.
Loppuviikosta pitäis keksiä joku kala-ruoka. Aivan hävettävän ja surullisen vähän ollaan syöty kalaa viimeaikoina.

Pieleen mennyt juurespiiras

Viime viikko meni niin että hurahti. Ruuanlaitolle ei turhaa aikaa ollut, mutta sainpa kuitenkin jotain pöytään.

Maanantaina sain lastenhoitoapua ja ehdin kokkailemaan. Tein juurespiiraan, joka epäonnistui täysin. Tai no ei niin täysin, etteikö sitä oltaisi syöty täällä perjantaihin asti, mutta ei se kovin hyvää ollut. Ei ainakaan sellaista kun olisin toivonut.
Piirasta syötiin ensin sienikastikkeen ja paahtopaistin kera, sitten pakasteesta löytyineiden kanan rintapalojen kanssa.

Tuo juurespiiras sienikastikkellaa on ruoka johon olen törmännyt ensimmäisen kerran Enkeli ravintolassa. Siellä piiras oli herkullinen ja ihana. Kuori oli rapea, juurekset ihanan pehmeitä ja koostumus juuri sopivan kuiva, jotta kastike sopi piiraan kyytipojaksi loistavasti. 

Olen monta vuotta nyt yrittänyt syksyisin kerran tai kaksi saavuttaa tuon saman ihanuuden, joskus aika lähelle päässykin. Tällä kertaa en. Valitsin huonon pohjan, siitä tuli liian muhjuinen. Maustaminen epäonnistui ja nestettä tuli liikaa. Sen verran kelvottomatsi onnistuin, että en viitsi edes yrittää muistaa tämän kertaista reseptiä.

Sienikastikkeen tein kuivatuista suppilovahveroista. Siitä tuli hyvää. Kerrankin muistin laittaa sienet likoamaan ajoissa ja pilkkomaan ne ennen liottamista.

Muu viikko syötiin muiden tekemään ruokaa. Mies teki pastaa ja viikonloppuna kylään tuli appivanhemmat valmiiden ruokien kanssa.

Tälle viikolle olin suunnitellut kalkkunapaistin ensin juuressalaatin kanssa ja sitten lasagnerullien kanssa, mutta juuri äsken sain kuulla että meille on saapumassa kalakeittolähetys, joten suunnitelmat menivät uusiksi.

Ruokalähetykset on parhaita!

Viikon menu

Tällä viikolla syötii:

Perunamuusia ja pakasteesta löytynyttä lihamureketta (ma-ti)

Sienikeitto (ma-ti)

• mustatorvisieniä (mökkireissulla kerättyjä)
• 2 sipulia
• valkosipulinkynsi
• 1,5rkl vehnäjauho
• valkoviiniä (rapujuhlien jämät)
• ruokakermaa
• suola
• mustapippuri
• kanaliemi (se kanaluista itse keitetty)

Ensin sienet pannulle ilman rasvaa, niin että isoimmat nesteet haihtuu pois. Joukkoon oliiviöljyä, sipulit ja valkosipuli. Kun sipulit ovat kuullottuneet, päälle vehnäjauhot. Anna jauhojen paistua hetki ja lorauta päälle valkoviiniä. Sekoita ja lisää kanaliemi. Sekoita ja lisää ruokakerma. Mausta.


Kaalipata (ke-to)

• 1kg kaalia
• 450g broilerinjauheliha
• 2dl riisiä
• kanalientä (sitä itsetehtyä)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• meiramia
• ruokakermaa
• suolaa 
• pippuria
• 2 rkl siirappia

Keitä riisi. Ruskista jauheliha. Kuullota kaali ja sipulit. Laita kaikki ainekset uunivuokaan, mielellään kannelliseen. Hauduta uunissa 175 asteessa n.1h. 


Tomaattikeitto (pe-la)

• iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 4 pientä paprikaa
• 1 chili (omasta puskasta)
• 1kg tomaattia
• valkoviiniä (rapujuhlien jämät)
• kanalientä (itse tehtyä)
• ruokakermaa
• pippuri

Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää pilkotut chili ja paprikat. Anna hautua kattilassa (muista välillä vähän sekoittaa) sillä aikaa kun pilkot tomaatit. Laita tomaatit kattilaan ja anna hautua kunnes tomaateista irtoaa nestettä ja ne pehmenevät muhjuksi. Lisää joukkoon valkoviiniä ja kanalientä. Anna hautua hetki ja soseuta. Lisää ruokakerma ja mausteita. 

Teen tomaattikeiton yleensä arkena näin. Koska jätän tomaatteihin kuoret, ei sopasta saa täysin sileää. Jos keitosta haluaa sileämpää on vaihtoehtoja kolme. 1) Kalttaa tomaatit. Kalttaaminen tarkoittaa sitä, että tomaatit laitetaan hetkeksi keihuvaan veteen, jonka jälkeen niiden kuori itoaa helposti. Ennne veteen laittamista tomaatteihin täytyy tehdä veitsellä kuoreen pieni viilto. 2) Ongi kuoret pois keitosta ennen soseuttamista. Kuoret irtoavat yleensä joka tapauksessa tomaattien pehmetessä. 3) Tee keitto tomaattimurskasta.

Pyhänä tomaattien kalttaamisen lisäksi paahtaisin paprikat uunissa. Makua irtoaa parikoista silloin eritavalla ja myös niiden kuoret saa irrotettua ennen keittoon laittamista.  


Kalkkunapitsa (pe-la)

• 3dl vettä
• 1tl suolaa
• 1-2rkl öljyä
• 1pss kuivahiivaa
• 6-7dl jauhoja

• tomaattikastiketta
• juustoraastetta
• savustettua kalkkunaa
• maissia
• ananasta

Ota hanasta lämmintä vettä ja sekoita siihen suola ja öljy. Sekoita keskenään 5dl vehnäjauhoja ja kuivahiiva. Sekoita vesi ja jauhot. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon seinämistä palloksi. Laita lavuaarin pohjalle niin kuumaa vettä kuin saat hanasta tulemaan ja aseta taikinakulho veteen. Peitä kulho ja jätä taikina kohoamaan ainakin 30min. (Vesihaude takaa, että hiiva aktivoituu.)

Kauli taikina uunipellille. (Tästä taikinasta tulee 2 pellillistä.) Kaada päälle tomaattikastike. Lado päälle juusto, kalkkuna, maissi ja ananakset. Laita uuniin 225 asteeseen n.20min.

Tomaattivuohenjuustolasagne ja rapujuhlat

Lasagnea oli liikaa. Kolme päivää kun syö kahdesti päivässä samaa ruokaa, niin siihen kyllästyy. Mies sai reseptin kirjoitettua ylös, minä puolitin ohjeen:

• 500g tomaatteja
• 1tlk tomaattimurskaa
• töräys tomaattipyrettä
• 1 paprika
• 1 pötkylä vuohenjuustoa
• 1 sipuli
• nippu basilikaa
• 5dl ruokakermaa
• lasagnelevyjä
• 100g mozzarellaraastetta
• muskottipähkinää
• mustapippuria
• timjamia
• yrttejä oman maun mukaan

Sipulit ja paprika pilkotaan ja kuullotetaan pannulla.Pannulle lisätään tomaattimurska ja tomaattipyre. Anna hautua uunin lämpenemisen ajan. Tomaateista kaiverretaan siemenet pois ja ne paloitellaan reiluiksi paloiksi. 
Lado uunivuokaan kerroksittain tomaatinpaloja, tomaattikastiketta, vuohenjuustoa, mozzarellaa, kermaa, mausteita ja lasagnelevyjä.  
Paista 175-200 astetta n.1h.

*

Viikonloppuna oltiin mökillä syömässä rapuja. Tai syötiin me muutakin. Otettiin pakkasesta mukaan juhlista ylijäänyt porokiusaus, josta riitti hyvin lounaaksi meille ja vieraille.

Rapujen kyytipojaksi tein Västerbottenpajn. Se on loistava kyytipoika ravuille. Piiras on sen verran tuhti, että vaikka rapuja ei jaksaisi kuoria nälänpoistamiseksi asti, niin piiraalla saa vatsan täyteen. Oma suosikkityylini on pala piirasta, siihen päälle isosti ranskankermaa, tilliä, rapuja ja loraus sitruunaa.

Jälkkäriksi tein lähes terveellisiä brownieseja. (Tosin syötiin näitä sitten kermavaahdon kanssa.) En aivan ymmärrä miten moinen maidoton, munaton, rasvaton brownie saattoikin olla niin mehevä ja maukas kuin olikin. Resepti toimi ja menee varmaan talteen muutamaa vakituista maidotonta-munatonta vierasta silmälläpitäen.*

Suklaaneliöitä jäi viikonlopulta yli ja laitoin ne kotiintultaessa pakkaseen. Tänään sulatin ne vieraille kahvipullaksi. Nyt kokeilin päälystää ne porkkanakakkutyylisellä kuoruutteella ja sekin toimi hienosti. Kuorrutteeseen laitoin:

• 200g keiju vaniljatuorejuustoa
• 3dl tomusokeria

*Mittayksiköiden vaihtamiseen apu löytyy täältä.

Kokonainen kana ja mysli omanmielen mukaan

Sunnuntaina tein kanapataa. Tyrkkäsin kokonaisen luomukanan pataan, pilkoin mukaan lanttua, sipuli, porkkanaa ja valkosipulia, lorautin päälle punaviiniä, kanafondueta ja vettä. Pari pippuria perään, laakerinlehden unohdin. Pata uuniin 200 asteeseen tunniksi. Puolen tunnin kohdalla laitoin uuniin vielä perunat, kokonaisina, kuorineen ja vain hiukan öljyttyinä.
Oli hyvää. Liemi oli fantastista.

Kun kana oli perattu niin paljon lihoista kuin vaan kykenimme, mies heitti vielä roippeet veteen kiehumaan. Nyt kaapissa odottaa lopusta liemestä ja tuosta ropiekanaliemestä tehty sekoitus, odottamassa että saisin tehtyä vaikka keittoa tai risottoa.

*

Appivanhemmat pompsahtivat maanantaina kylään. Appiukko toi mukanaan katkarapuuukun, joka oli niin hyvää että sen loputtua pyyhin padan pohjalta loput liemet leivällä. Pitää muistaa tivata resepti.

*

Mies teki eilen tomaattivuohenjuustolasagnen. Sekin oli herkullista. Pojatkin tykkäsivät, söivät paremmin kuin pitkään aikaan. Pitää istuttaa mies alas, kirjoittamaan repesti ylös. Taisi nimittäin olla peräisin ukon päästä ja se unohtaa sen nopeammin kuin tuo vuoka on syöty tyhjäksi. Jollein sitten ole jo unohtanut.

*

Sain tehtyä vihdoin itse mysliä. Tykkään myslistä kovasti, mutta en koskaan onnistu löytämään kaupasta sellaista mysliä mitä toivoisin. En ymmärrä miksi mysliin pitää aina tunkea rusinoita. Tai aivan älyttömästi sokeria. Silloin tällöin tulee vastaan joku kiva pähkinäinenmysli, mutta niissä yleensä pähkinät on paahtamatta. En voi syödä paahtamattomia pähkinöitä.

Omanmielenmukaiseen mysliini tuli:

• 4-viljan hiutaleita
• 3-viljan leseitä
• manteleita
• hasselpähkinöitä
• auringonkukansiemeniä

Paahdoin kaikki yhtäaikaa uunissa 200 asteessa välillä sekoitellen. Paahdoin mysliä hetken liian pitkään. Päälimmäiset tummuivat vähän liikaa, mutta syömäkelpoista on kuitenkin.

En laittanut myslin joukkoon mitään marjoja tai hedelmiä. Haluan voida vaihdella myslin makua. Nyt kaapissa on vaihtoehtoina kuivattuja karpaloita, kookospaloja ja rusinoita, pakasteessa mustikoita, viinimarjoja, mansikoita ja vadelmia.

 

Retkipäivän sapuskaa

Eilen päädyttiin metsäretkelle. Sellainen muutaman tunnin pyörähdys suolla ja järvenrannalla. Paistettiin nuotiolla minulle ryynimakkaraa, miehelle bratwurstia ja pojille nitriitittömiä nakkeja. RAvintoterapeutti sanoi, että saavat syödä nakkeja, kunha ovat pötkylät nitriitittömiä.

Perjantaina kun saatiin päähämme, että lauantaina mennään metsään, niin lähdin kaupasta etsimään noita nitriitittömiä nakkeja. Ei ollut ihan helppoa. Koko ison ison marketin isosta isosta nakkimakkarahyllystä löytyi tasan yhtälai nakkeja, joissa oli maininta nitriititön.
Alkoi kaivelemaan, että mikä se nitriittii sitten on. Säilöntäaine, se on selvä, mutta onko sillä ehkä joku e-koodi? En nimittäin tahdo sulattaa, että oikeasti vain yksi valmistaja valmistaisi yhtälai nakkeja ilman nitriittiä. Monissa pakkauksissa luki vaan säilöntäaina e250 tms. Täytynee ottaa selvää miten asia on ja että oisko sittenkin salaa joku toinenkin nakki ollut nitriititön.

*

Retkeltä kotiin tultuamme tein pinaattikeittoa. Voi kuinka hyvää se onkaan! Kun ite tekee kunnolla, niin se on aivan mahtavaa. Mä liiottelen aina pinaatin kanssa, laitan melkein tuplat ohjeisiin nähden. Sama muskottipähkinän kanssa.

• 1rkl rasvaa
• 1rkl jauhoja
• 1l kevytmaitoa
• 1-2pss pakastepinaattia 

 
Mies opetti mulle joskus kikan pinaattikeiton valmistuksessa. Kun sen tekee vesihaudekattilassa, niin ne kanamunat voi laittaa sinne vesihauteeseen kypsymään. En tiedä miten oon ollut niin putkiaio, että moinen ei oo tullut ikinä mieleen. Oon hölmö ennen aina keittänyt vieressä toisen veden ja siinä munat.
Nyt paistettiin kyytipojiksi pakkaseen joskus aiemmin unohtuneet juustokasvispasteijat. Sopivat keiton kanssa ku sormi napaan.

Aiemmin kesällä tein pinaattikeitosta oman variaation. Sinne tuli vähän pinaattia ja sen kanssa paljon paljon tuoreita yrttejä. Persiljaa, rucolaa, basilikaa, timjamia, ruohosipulia, kirveliä. Kehitin tuon keiton joskus kun miehen kanssa asuttiin asunnossa, jossa meillä oli aivan mahtavat yrttiviljelmät parvekkeella. Tein monta eri versiota eri yrttiyhditelmillä ja aina se oli hyvää.

*

Tänään on tarkoitus valmistaa kanaa. Pakasteluomukana on sulatettu ja se menee kohta uuniin juuresten kanssa. Valmistamiseen kuluu sen verran pitkään, että lounaaksi piti keksiä muuta. Eilisen ylijäämänakeista tein nakkikastikkeen.
Tätä lajia, miellä ei ole taidettu koskaan aiemmin tehdä. Meillä ei juuri nakkeja syödä. Pojille se nyt kuitenkin maistui niin hyvin, että epäilen ettei tämä kerta jäänyt vimeiseksi. Tuskin silti kovin usein tulee tehtyä.

• sopivasti nakkeja
• sipulia
• nokare rasvaa
• 1-2rkl jauhoja
• 2dl ruokakermaa
• loraus ketsuppia

Maistoin itsekin vähän. Suurena nakinvastustajana on pakko myöntää, että kastike oli oikeasti aika hyvää.

Chili con pollo

Eilen tein viikon ensimmäisen ei jämä ruuan. Meidän keittiön ikkunalla on chilipuska amppelissa ja sitä tuijotellessa on alkanut tehdä mieli chili con carnea. Tai eiku ei carnea. Polloa, chili con polloa. En nimittäin itse syö juurikaan punaista lihaa.
Edellispäivän maidonhakureissulla löytyi broilerinjahelihaa alennuksessa. Otin ne ja purkillisen ruskeitapapuja matiojen mukaan koriin ja päätin, että nyt jos koskaan.

En ole aiemmin tehnyt itse chili con mitään. Niinpä googlettelin muutaman reseptin ja jonkun selityksen mikä on chili con carne ja mitkä on sen olennaiset piirteet.

Miehelle rakkauslahjaksi antamani chilipuska.

Olin ajatellut tekeväni ruuan vasta myöhemmin ja syöttäväni pojille ruuaksi jotain kaapista löytyviä jämiä. Löysin poropastan ylijäämä pastan. Sen kyytipojatksi ei löytynyt oikein mitään sopivaa. Aloitin siis chilin tekemisen viisi minuuttia ennen poikien ruoka-aikaa...

Paistoin ensin jauhelihan. Sen päälle olisi pitänyt laittaa valkosipulia ja sipulia, mutta alkuviikon sipulinkäyttö olikin karannut sen verran käsistä, että sipulipussista löytyi vain kuoria.
Kun olin juuri saanut kanan kypsäksi, pojat ilmestyivät keittiön ovelle norkoamaan. Lämmitin pastan mikrossa, päälle jauhelihaa padasta ja vielä aimo loraus tomaattipyrettä. Poikien ruoka oli valmis.
Pilkoin 5 chiliä ja heitin ne pataan siemenineen. Pataan vielä tomaattisose, tomaattipyre ja loraus tomaattimehua (jonka mies hannki kaappiin kuukausia sitten, kun teki mieli tomaattimehua. Eilen purkki oli edelleen avaamaton). Chilit saivat jäädä rauhassa pataan porisemaan ja keittymään kasaan sillä välin kun syötin pikku-ukot.

Chili oli hellalla lopulta tunnin verran ennen kuin pääsin lisäämään joukkoon pavut. Toiseen kattilaan laitoin täysjyväriisin. Ajoituksen mestarina, mies saapui kotiin juuri silloin kun riisi oli kypsä ja chili sopivaa.

Kokeellinen chili con polloni sisälsi lopulta:

2pkt broilerin jauhelihaa
4 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattisosetta
loput mitä tomaattipyretuubista oli jäljellä
3-4dl tomaattimehua
loraus kanafongueta 
1prk rukeita papuja

Hyvää tuli ja sopivasti chilistä. Sipuli olisi varmasti ollut paikallaan. Jälkikäteen tajusin, että kaapissa olisi ollut paprika, joka olisi varmasti sopinut ruokaan myös hyvin.
Riisin keitin ilman suolaa, ajattelin että näin se paremmin vaimentaa chilin potkuja. Mies lisäsi suolaa omaan annokseensa, minä en. Pojat eivät vielä ole päässeet muuta kuin hieman äidin lautaselta maistamaan, mutta hyvin näytti uppoavan eikä ilmekään värähtänyt.

veckan efter

Meillä oli viime viikonloppuna juhlat. Kutsuttuja oli lähes 60 ja paikalle saapui reilu 40 hlö. Silloin kun juhlat päätimme järjestää, olimme surullisen tietoisia siitä että juhlien aikaan olemme lähes rahattomia. Mitä ihmettä sitä voisi tarjota monelle kymmenelle hengelle, jos rahaa ei ole juuri lainkaan ja kokkaamisene käytettävä aikakin on tiukilla?

Päätin, että jotain sellaista tehdään, mikä saadaan pakkaseen jos sitä jää yli. Meidän vähistä rahoista en ruokaa roskikseen halua heittää. Salaattipöytä ei tulisi kuuloonkaan. Salaatti on jo seuraavana päivänä aivan muhjua, eikä niiden säilöminen onnistu millään. Kalliitakin ja työläitä ovat.

Päädyin lopulta kiusauksiin ja jäätelöbuffettiin. Valmistamista ei ollut kuin kiusaukset, joka sekin on helppoa ja nopeaa, paitsi tietenkin paistaminen. Käytiin tukusta hakemassa valmiiksi kuorittuja perunoita, poromurua, tonnikalaa, vuohenjuustoa ja pinaattia. Perunat pilkottiin monitoimikoneella. Paistettiin kiusaukset foliovuuissa edellisenä päivänä kypsiksi, niin että juhlien aikana voidaan aina lämmittää uunissa nopeasti tarvittava määrä pöytään. Loput, joita ei ole juhlia varten uudelleen lämmitetty, voidaan laittaa pakkaseen odottamaan sitä päivää kun äiti ei ehdikään kokata. Nyt meitä odottaa pakkasessa yksi porokiusaus, yksi tonnikalakiusaus ja yksi vuohenjuusto-pinaattikiusaus.

Jäätelöbuffaa ei juuri tarvinnut valmistella. Ostettiin jäätelöä, sorbettia, kermavaahtoa, nonpparellejä, karkkeja, vohveleita, marjoja ja kinuskikastiketta. Jokainen vieras sai koota itse oman annoksensa. Kaavoihinkangistuneita eläkeläisä varten siskoni oli valmistanut pöytään vielä kuivakakun.

Tietenkin tarjolla oli oltava myös leipää ja salaattia. Hyvän suunnittelun kompastuskivi olivat juuri nämä. Leipää ostettiin ja leikattiin valmiiksi liikaa. Päivän verran pöydällä kuivuneita leipiä ei kaikkia voinut edes pakastaa. Salaattipöytään olin onneksi leikannut kaikki osaset erikseen. Nyt kaapissa oli siis läjäpäin valiiksi leikattua porkkanaa, kilhollinen kuutioitua tomaattia, pussillinen siivutettua paprikaa ja purkillinen kurkkukepakoita. Jäävuorisalaattia jäi aivan liikaa. Lisäksi kaapissa oli kolmea erimakua tuorejuustoa, kaikki puoleenväliin käytettyjä. Meillä kun kukaan ei moisia syö, oli niillekin keksittävä jotain. Poromuruakin oli jäänyt hieman yli. Eräs vieras oli tuonut mukanaan pienen määrän vastapoimittuja suppilovahveroita, niin pienen määrän ettei sen säilömisessä olisi mieltä. Vielä löytyi kaapista pari jo valmiiksi kuorittua sipulia. Kaikki pitäisi käyttää, ennen kuin menevät huonoksi. 

Tätä kirjoittaessani on perjantai. Nyt kaapissa ei ole noista ruuista jäljellä oikeastaan mitään. Roskikseen päätyi osa kurkuista, homehtuneet paprikat ja ruskeaksi muuttunut jäävuorisalaatti. Leipää jäi hiukan, mutta se on päätymässä joko korppujauhoksi tai hevosten välipalaksi.
Olen tyytyväine suoritukseen. Tällä viikolla olemme syöneet maukasta ja monipuolista ruokaa, eikä kaupasta ole tarvinnut hakea kuin maitoa.

Tämän viikon jämämenu:

-Sosekeitto (porkkanat ja metsäsienituorejuusto). Päälle maun mukaan paistettua sienisipulisörsseliä (vieraan tuomat sienet, valmiiksi kuoritut sipulit) tai poromurua.

-Poropasta (kuoritut sipulit, poromuru)

-Ruiskuorrutetut seitifileet (kuivahtaneet ruisleivänpalat, tomaatti), kermaperunat (loput avonaiset tuorejuustot)

Taas yksi kokkiblogi lisää.

No nyt sen sitten tein. Perustin kokkausblogin. Oho. Kovin oli ollut vastahankainen ajatukseen, näitä kun netti on pullollaan. Vaan niinpä se mieli muuttuu.

En haaveile suursuosiosta. En kotivinkin haastattelusta. En omasta reseptikirjasta joulumarkkinoille. Jos nyt jotain toivoisin, niin ehkä että joku tukkaputkikotiäiti saisi johonkin hetkeen ja päivään hyvän idean. Jos ei muut, niin minä itse. 

Tervetuloa meidän keittiöön!