Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kokonainen kana ja mysli omanmielen mukaan

Sunnuntaina tein kanapataa. Tyrkkäsin kokonaisen luomukanan pataan, pilkoin mukaan lanttua, sipuli, porkkanaa ja valkosipulia, lorautin päälle punaviiniä, kanafondueta ja vettä. Pari pippuria perään, laakerinlehden unohdin. Pata uuniin 200 asteeseen tunniksi. Puolen tunnin kohdalla laitoin uuniin vielä perunat, kokonaisina, kuorineen ja vain hiukan öljyttyinä.
Oli hyvää. Liemi oli fantastista.

Kun kana oli perattu niin paljon lihoista kuin vaan kykenimme, mies heitti vielä roippeet veteen kiehumaan. Nyt kaapissa odottaa lopusta liemestä ja tuosta ropiekanaliemestä tehty sekoitus, odottamassa että saisin tehtyä vaikka keittoa tai risottoa.

*

Appivanhemmat pompsahtivat maanantaina kylään. Appiukko toi mukanaan katkarapuuukun, joka oli niin hyvää että sen loputtua pyyhin padan pohjalta loput liemet leivällä. Pitää muistaa tivata resepti.

*

Mies teki eilen tomaattivuohenjuustolasagnen. Sekin oli herkullista. Pojatkin tykkäsivät, söivät paremmin kuin pitkään aikaan. Pitää istuttaa mies alas, kirjoittamaan repesti ylös. Taisi nimittäin olla peräisin ukon päästä ja se unohtaa sen nopeammin kuin tuo vuoka on syöty tyhjäksi. Jollein sitten ole jo unohtanut.

*

Sain tehtyä vihdoin itse mysliä. Tykkään myslistä kovasti, mutta en koskaan onnistu löytämään kaupasta sellaista mysliä mitä toivoisin. En ymmärrä miksi mysliin pitää aina tunkea rusinoita. Tai aivan älyttömästi sokeria. Silloin tällöin tulee vastaan joku kiva pähkinäinenmysli, mutta niissä yleensä pähkinät on paahtamatta. En voi syödä paahtamattomia pähkinöitä.

Omanmielenmukaiseen mysliini tuli:
  • 4-viljan hiutaleita
  • 3-viljan leseitä
  • manteleita
  • hasselpähkinöitä
  • auringonkukansiemeniä
Paahdoin kaikki yhtäaikaa uunissa 200 asteessa välillä sekoitellen. Paahdoin mysliä hetken liian pitkään. Päälimmäiset tummuivat vähän liikaa, mutta syömäkelpoista on kuitenkin.

En laittanut myslin joukkoon mitään marjoja tai hedelmiä. Haluan voida vaihdella myslin makua. Nyt kaapissa on vaihtoehtoina kuivattuja karpaloita, kookospaloja ja rusinoita, pakasteessa mustikoita, viinimarjoja, mansikoita ja vadelmia.

 

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Retkipäivän sapuskaa

Eilen päädyttiin metsäretkelle. Sellainen muutaman tunnin pyörähdys suolla ja järvenrannalla. Paistettiin nuotiolla minulle ryynimakkaraa, miehelle bratwurstia ja pojille nitriitittömiä nakkeja. RAvintoterapeutti sanoi, että saavat syödä nakkeja, kunha ovat pötkylät nitriitittömiä.

Perjantaina kun saatiin päähämme, että lauantaina mennään metsään, niin lähdin kaupasta etsimään noita nitriitittömiä nakkeja. Ei ollut ihan helppoa. Koko ison ison marketin isosta isosta nakkimakkarahyllystä löytyi tasan yhtälai nakkeja, joissa oli maininta nitriititön.
Alkoi kaivelemaan, että mikä se nitriittii sitten on. Säilöntäaine, se on selvä, mutta onko sillä ehkä joku e-koodi? En nimittäin tahdo sulattaa, että oikeasti vain yksi valmistaja valmistaisi yhtälai nakkeja ilman nitriittiä. Monissa pakkauksissa luki vaan säilöntäaina e250 tms. Täytynee ottaa selvää miten asia on ja että oisko sittenkin salaa joku toinenkin nakki ollut nitriititön.

*

Retkeltä kotiin tultuamme tein pinaattikeittoa. Voi kuinka hyvää se onkaan! Kun ite tekee kunnolla, niin se on aivan mahtavaa. Mä liiottelen aina pinaatin kanssa, laitan melkein tuplat ohjeisiin nähden. Sama muskottipähkinän kanssa.

  • 1rkl rasvaa
  • 1rkl jauhoja
  • 1l kevytmaitoa
  • 1-2pss pakastepinaattia 
 
Mies opetti mulle joskus kikan pinaattikeiton valmistuksessa. Kun sen tekee vesihaudekattilassa, niin ne kanamunat voi laittaa sinne vesihauteeseen kypsymään. En tiedä miten oon ollut niin putkiaio, että moinen ei oo tullut ikinä mieleen. Oon hölmö ennen aina keittänyt vieressä toisen veden ja siinä munat.
Nyt paistettiin kyytipojiksi pakkaseen joskus aiemmin unohtuneet juustokasvispasteijat. Sopivat keiton kanssa ku sormi napaan.

Aiemmin kesällä tein pinaattikeitosta oman variaation. Sinne tuli vähän pinaattia ja sen kanssa paljon paljon tuoreita yrttejä. Persiljaa, rucolaa, basilikaa, timjamia, ruohosipulia, kirveliä. Kehitin tuon keiton joskus kun miehen kanssa asuttiin asunnossa, jossa meillä oli aivan mahtavat yrttiviljelmät parvekkeella. Tein monta eri versiota eri yrttiyhditelmillä ja aina se oli hyvää.

*

Tänään on tarkoitus valmistaa kanaa. Pakasteluomukana on sulatettu ja se menee kohta uuniin juuresten kanssa. Valmistamiseen kuluu sen verran pitkään, että lounaaksi piti keksiä muuta. Eilisen ylijäämänakeista tein nakkikastikkeen.
Tätä lajia, miellä ei ole taidettu koskaan aiemmin tehdä. Meillä ei juuri nakkeja syödä. Pojille se nyt kuitenkin maistui niin hyvin, että epäilen ettei tämä kerta jäänyt vimeiseksi. Tuskin silti kovin usein tulee tehtyä.

  • sopivasti nakkeja
  • sipulia
  • nokare rasvaa
  • 1-2rkl jauhoja
  • 2dl ruokakermaa
  • loraus ketsuppia
Maistoin itsekin vähän. Suurena nakinvastustajana on pakko myöntää, että kastike oli oikeasti aika hyvää.

perjantai 24. elokuuta 2012

Chili con pollo

Eilen tein viikon ensimmäisen ei jämä ruuan. Meidän keittiön ikkunalla on chilipuska amppelissa ja sitä tuijotellessa on alkanut tehdä mieli chili con carnea. Tai eiku ei carnea. Polloa, chili con polloa. En nimittäin itse syö juurikaan punaista lihaa.
Edellispäivän maidonhakureissulla löytyi broilerinjahelihaa alennuksessa. Otin ne ja purkillisen ruskeitapapuja matiojen mukaan koriin ja päätin, että nyt jos koskaan.

En ole aiemmin tehnyt itse chili con mitään. Niinpä googlettelin muutaman reseptin ja jonkun selityksen mikä on chili con carne ja mitkä on sen olennaiset piirteet.

Miehelle rakkauslahjaksi antamani chilipuska.


Olin ajatellut tekeväni ruuan vasta myöhemmin ja syöttäväni pojille ruuaksi jotain kaapista löytyviä jämiä. Löysin poropastan ylijäämä pastan. Sen kyytipojatksi ei löytynyt oikein mitään sopivaa. Aloitin siis chilin tekemisen viisi minuuttia ennen poikien ruoka-aikaa...

Paistoin ensin jauhelihan. Sen päälle olisi pitänyt laittaa valkosipulia ja sipulia, mutta alkuviikon sipulinkäyttö olikin karannut sen verran käsistä, että sipulipussista löytyi vain kuoria.
Kun olin juuri saanut kanan kypsäksi, pojat ilmestyivät keittiön ovelle norkoamaan. Lämmitin pastan mikrossa, päälle jauhelihaa padasta ja vielä aimo loraus tomaattipyrettä. Poikien ruoka oli valmis.
Pilkoin 5 chiliä ja heitin ne pataan siemenineen. Pataan vielä tomaattisose, tomaattipyre ja loraus tomaattimehua (jonka mies hannki kaappiin kuukausia sitten, kun teki mieli tomaattimehua. Eilen purkki oli edelleen avaamaton). Chilit saivat jäädä rauhassa pataan porisemaan ja keittymään kasaan sillä välin kun syötin pikku-ukot.

Chili oli hellalla lopulta tunnin verran ennen kuin pääsin lisäämään joukkoon pavut. Toiseen kattilaan laitoin täysjyväriisin. Ajoituksen mestarina, mies saapui kotiin juuri silloin kun riisi oli kypsä ja chili sopivaa.

Kokeellinen chili con polloni sisälsi lopulta:

2pkt broilerin jauhelihaa
4 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattisosetta
loput mitä tomaattipyretuubista oli jäljellä
3-4dl tomaattimehua
loraus kanafongueta 
1prk rukeita papuja

Hyvää tuli ja sopivasti chilistä. Sipuli olisi varmasti ollut paikallaan. Jälkikäteen tajusin, että kaapissa olisi ollut paprika, joka olisi varmasti sopinut ruokaan myös hyvin.
Riisin keitin ilman suolaa, ajattelin että näin se paremmin vaimentaa chilin potkuja. Mies lisäsi suolaa omaan annokseensa, minä en. Pojat eivät vielä ole päässeet muuta kuin hieman äidin lautaselta maistamaan, mutta hyvin näytti uppoavan eikä ilmekään värähtänyt.


veckan efter

Meillä oli viime viikonloppuna juhlat. Kutsuttuja oli lähes 60 ja paikalle saapui reilu 40 hlö. Silloin kun juhlat päätimme järjestää, olimme surullisen tietoisia siitä että juhlien aikaan olemme lähes rahattomia. Mitä ihmettä sitä voisi tarjota monelle kymmenelle hengelle, jos rahaa ei ole juuri lainkaan ja kokkaamisene käytettävä aikakin on tiukilla?

Päätin, että jotain sellaista tehdään, mikä saadaan pakkaseen jos sitä jää yli. Meidän vähistä rahoista en ruokaa roskikseen halua heittää. Salaattipöytä ei tulisi kuuloonkaan. Salaatti on jo seuraavana päivänä aivan muhjua, eikä niiden säilöminen onnistu millään. Kalliitakin ja työläitä ovat.

Päädyin lopulta kiusauksiin ja jäätelöbuffettiin. Valmistamista ei ollut kuin kiusaukset, joka sekin on helppoa ja nopeaa, paitsi tietenkin paistaminen. Käytiin tukusta hakemassa valmiiksi kuorittuja perunoita, poromurua, tonnikalaa, vuohenjuustoa ja pinaattia. Perunat pilkottiin monitoimikoneella. Paistettiin kiusaukset foliovuuissa edellisenä päivänä kypsiksi, niin että juhlien aikana voidaan aina lämmittää uunissa nopeasti tarvittava määrä pöytään. Loput, joita ei ole juhlia varten uudelleen lämmitetty, voidaan laittaa pakkaseen odottamaan sitä päivää kun äiti ei ehdikään kokata. Nyt meitä odottaa pakkasessa yksi porokiusaus, yksi tonnikalakiusaus ja yksi vuohenjuusto-pinaattikiusaus.

Jäätelöbuffaa ei juuri tarvinnut valmistella. Ostettiin jäätelöä, sorbettia, kermavaahtoa, nonpparellejä, karkkeja, vohveleita, marjoja ja kinuskikastiketta. Jokainen vieras sai koota itse oman annoksensa. Kaavoihinkangistuneita eläkeläisä varten siskoni oli valmistanut pöytään vielä kuivakakun.

Tietenkin tarjolla oli oltava myös leipää ja salaattia. Hyvän suunnittelun kompastuskivi olivat juuri nämä. Leipää ostettiin ja leikattiin valmiiksi liikaa. Päivän verran pöydällä kuivuneita leipiä ei kaikkia voinut edes pakastaa. Salaattipöytään olin onneksi leikannut kaikki osaset erikseen. Nyt kaapissa oli siis läjäpäin valiiksi leikattua porkkanaa, kilhollinen kuutioitua tomaattia, pussillinen siivutettua paprikaa ja purkillinen kurkkukepakoita. Jäävuorisalaattia jäi aivan liikaa. Lisäksi kaapissa oli kolmea erimakua tuorejuustoa, kaikki puoleenväliin käytettyjä. Meillä kun kukaan ei moisia syö, oli niillekin keksittävä jotain. Poromuruakin oli jäänyt hieman yli. Eräs vieras oli tuonut mukanaan pienen määrän vastapoimittuja suppilovahveroita, niin pienen määrän ettei sen säilömisessä olisi mieltä. Vielä löytyi kaapista pari jo valmiiksi kuorittua sipulia. Kaikki pitäisi käyttää, ennen kuin menevät huonoksi. 

Tätä kirjoittaessani on perjantai. Nyt kaapissa ei ole noista ruuista jäljellä oikeastaan mitään. Roskikseen päätyi osa kurkuista, homehtuneet paprikat ja ruskeaksi muuttunut jäävuorisalaatti. Leipää jäi hiukan, mutta se on päätymässä joko korppujauhoksi tai hevosten välipalaksi.
Olen tyytyväine suoritukseen. Tällä viikolla olemme syöneet maukasta ja monipuolista ruokaa, eikä kaupasta ole tarvinnut hakea kuin maitoa.

Tämän viikon jämämenu:

-Sosekeitto (porkkanat ja metsäsienituorejuusto). Päälle maun mukaan paistettua sienisipulisörsseliä (vieraan tuomat sienet, valmiiksi kuoritut sipulit) tai poromurua.

-Poropasta (kuoritut sipulit, poromuru)

-Ruiskuorrutetut seitifileet (kuivahtaneet ruisleivänpalat, tomaatti), kermaperunat (loput avonaiset tuorejuustot)

Taas yksi kokkiblogi lisää.

No nyt sen sitten tein. Perustin kokkausblogin. Oho. Kovin oli ollut vastahankainen ajatukseen, näitä kun netti on pullollaan. Vaan niinpä se mieli muuttuu.

En haaveile suursuosiosta. En kotivinkin haastattelusta. En omasta reseptikirjasta joulumarkkinoille. Jos nyt jotain toivoisin, niin ehkä että joku tukkaputkikotiäiti saisi johonkin hetkeen ja päivään hyvän idean. Jos ei muut, niin minä itse. 

Tervetuloa meidän keittiöön!