Loppu- ja alkuviikon ruuasta huolehti mies ja sisko. Mies teki paistettuja muikkuja pottumuusinseuraksi, siskon luota saatiin kanarisottoa. On se vaan iso ilo ja apu kun joku muu tekee ruuat. Vaikka nautin ruuanlaitosta, niin silti.
*
Tiistaina iski ahdistus. Kummankaan pojan paino ei ole noussut puoleentoista kuukauteen. Se on pitkä aika vuoden ikäiselle. Pakko yrittää miettiä vielä tuhdimpia välipaloja ja ruokia. Toinen puoli asiaa on se, että sekä miehen että minun olisi syytä ja tarve saada paino tippumaan. Ja se kolikon reunapuoli on sitten se, että poikien kehitys on siinä vaiheessa, että pitäisi jo syödä koko perhe yhdessä ja samaa ruokaa.
Tee tässä nyt sitten järkeviä päätöksiä.
*
Tiistaina ovesta saapui taas lähetys. Tällä kertaa 10 litraa puolukkaa. Pakastin 9,5 litraa ja lopusta tein puolukkavispipuuroa.
Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro maidolla?
Puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella.
Tiedättekö mikä on parempaa kuin puolukkavispipuuro vaniljakastikkeella?
Puolukkavispipuuro, joka on sekoitettu yhteen valniljavaahdon kanssa.
Siskoni joskus nerouksissaan moisen havainnon teki. Niin ihanan pehmeää ja kuohkeaa, että oih.
Tällä kertaa jääkaapista ei vaniljakastiketta löytynyt, vaan löytyipä vispikerma. Poikien lihotus mielessäni vatkasin kerman ja nostelin puuron joukkoon. Hyvin tippui välipalaksi.
*
Ahdistuspäissäni päätin tehdä ruuaksi jotain mikä melko takuuvarmasti pojille uppoaa: mangobroileria. Taatakseni mahdiollisimman hyvän lihansyöntiprosentin valitsin lihaksi broilerin jauhelihan. Paistoin sen, sipulia ja runsaasti raastettua porkkanaa. Päälle ruokakermaa ja mangososetta. Kyytipojaksi perunoita, sillä riisin kelpaamisesta pojille ei koskaan voi olla varma.
Kelpasi.
*
Tein uudestaan leipää. Sama resepti, mutta nyt muistin maustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti